Jäljillä-podcastin tekijä Tilda Laaksonen: tapausten valinta

Yhteenveto

✓Tarkistanut Hanna Mäkinen Jäljillä-podcastin tekijä Tilda Laaksonen on rakentanut Suomen suosituimmaksi nousseen true crime -podcastin perustalle, jota voi kuvailla yhdellä sanalla: systemaattisuus. Laaksonen aloitti Jäljillä-podcastin vuonna 2018, ja jo varhaisessa vaiheessa sarja keräsi kymmeniä tuhansia kuulijoita – menestys, joka ei...

10 minuutin lukuaika

Sisällysluettelo

1 Jäljillä-podcastin tausta: mistä kaikki alkoi
2 Miten Tilda Laaksonen valitsee rikostapaukset Jäljillä-podcastiin
2.1 Miksi vanhat tapaukset ovat etusijalla
2.2 Suomalaiset tapaukset: erityinen eettinen harkinta
3 Jäljillä-podcastin tekijän tarkistusprosessi: miten faktat varmistetaan
3.1 Lähteet, joita Laaksonen käyttää
4 Podcast vs. kirjat: erilaiset tapaukset, sama tarkkuus
5 Etiikka tapausvalinnassa: uhrit ja omaiset ensin
6 Jäljillä suomalaisessa true crime -kentässä: vertaileva näkökulma
7 Tapausvalinnan käytännön prosessi vaihe vaiheelta
8 Mitä Jäljillä-podcastin tekijän prosessi kertoo laadusta
9 Usein kysytyt kysymykset
9.1 Miten Tilda Laaksonen valitsee Jäljillä-jaksojen aiheet?
9.2 Miksi Jäljillä käsittelee enimmäkseen ulkomaisia tapauksia?
9.3 Kuinka kauan yhden Jäljillä-jakson tekeminen kestää?
9.4 Poikkeaako kirjasarja podcastista tapausvalinnan suhteen?
9.5 Käyttääkö Laaksonen ulkopuolista faktantarkistajaa?
9.6 Miten suomalaisia rikostapauksia käsitellään nimien julkaisemisen suhteen?
10 Yhteenveto
11 Lähteet

Tarkistanut Hanna Mäkinen

Jäljillä-podcastin tekijä Tilda Laaksonen on rakentanut Suomen suosituimmaksi nousseen true crime -podcastin perustalle, jota voi kuvailla yhdellä sanalla: systemaattisuus. Laaksonen aloitti Jäljillä-podcastin vuonna 2018, ja jo varhaisessa vaiheessa sarja keräsi kymmeniä tuhansia kuulijoita – menestys, joka ei syntynyt sattumalta vaan selkeiden tapausvalintaperiaatteiden ja huolellisen taustatyön tuloksena. Mutta miten rikostapaukset valitaan ja tarkistetaan käytännössä? Tässä artikkelissa avataan Laaksosen julkisesti kuvaamaa prosessia yksityiskohtaisesti.

LyhyestiTilda Laaksonen valitsee Jäljillä-podcastin tapaukset kolmen pääkriteerin perusteella: tapauksen on oltava riittävästi dokumentoitu, lähteistettävissä ja laajuudeltaan riittävä noin 45 minuutin jaksolle. Etusijalla ovat vanhemmat tapaukset, koska tuoreisiin liittyy puutteellisia tietoja ja omaisten herkkyys on suurempi. Yksi jakso vaatii Turun Sanomien mukaan noin kuuden tunnin päivittäistä työtä kolmen päivän ajan.

Jäljillä-podcastin tausta: mistä kaikki alkoi

Tilda Laaksonen käynnisti Jäljillä-podcastin vuonna 2018 opiskelija-asunnostaan käsin. Hän oli kuunnellut vuosia amerikkalaisia rikospodcasteja ja seurannut aktiivisesti rikoksia käsitteleviä verkkokeskustelupalstoja, joten siirtyminen oman podcastin tekemiseen tuntui luontevalta. Alun perin sarjan oli tarkoitus käsitellä vain ulkomaisia rikostapauksia – 360 Journalismia -lehden artikkelin mukaan aihevalinta oli Laaksoselle alusta asti selvä. Myöhemmin mukaan ovat tulleet myös kotimaiset tapaukset, tosin erityisin eettisanalyyseineen.

Podcast on tuotettu alusta asti yhden tekijän voimin. Laaksosen itsensä lisäksi sarjan varhaisvaiheessa mukana oli Minna Kavilo, ja yhdessä he tavoittivat jo tuolloin kymmeniä tuhansia kuulijoita, kertoo Yle vuonna 2019 julkaistussa haastattelussa. Tämä on merkittävä lähtökohta: sarjan suosio ei rakentunut tabloid-tyyliselle sensaatiohakuisuudelle vaan rauhalliselle, toteavaalle kerronnalle, jossa tapauksen taustoja ja tutkintavaiheita käydään läpi systemaattisesti.

Podcast aloitettu2018 (Podchaser)

Varhaisvaiheessa saavutettu kuulijakuntakymmeniä tuhansia (Yle 2019)

Tavoitejakson pituusnoin 45 minuuttia (Turun Sanomat)

Käsikirjoituksen pituus per jakso10–20 sivua (Turun Sanomat)

Miten Tilda Laaksonen valitsee rikostapaukset Jäljillä-podcastiin

Jäljillä-podcastin tekijä Tilda Laaksonen on useissa haastatteluissa kuvannut tapausvalintaansa kolmen keskeisen kriteerin kautta. Tapauksen täytyy ensinnäkin olla riittävästi dokumentoitu: saatavilla on oltava tarpeeksi lähteitä, jotta niistä voidaan koostaa johdonmukainen kokonaisuus. Toiseksi tapauksen on oltava lähteistettävissä siten, että esitetyt väitteet voidaan tarkistaa. Kolmanneksi tapauksen on oltava sisällöllisesti riittävän laaja, jotta se riittää noin 45 minuutin jaksolle.

Kriteereistä tärkein on dokumentaation riittävyys. Wikipedian Tilda Laaksosta käsittelevän artikkelin mukaan Jäljillä-podcastin tapaukset ovat olleet suurimmilta osin ulkomaisia, mikä heijastaa osaltaan tätä valintalogiikkaa: suurten kansainvälisten tapausten ympärille on kertynyt vuosien varrella laaja, helposti saatavilla oleva dokumentaatiovaranto.

Miksi vanhat tapaukset ovat etusijalla

Laaksonen on kertonut suosivansa vanhempia tapauksia, ja syy on käytännöllinen: tuoreisiin tapauksiin liittyvät tiedot ovat usein vielä hataria. Seiskan haastattelussa hän kertoi käyneensä läpi nimenomaan vanhempia juttuja ja saattaneensa lukea kymmeniä sivuja pitkiä verkkokeskusteluja taustamateriaalina. Tuoreisiin tapauksiin liittyy myös toinen ongelma: omaiset saattavat kuulla jakson ennen kuin heidän surunsa on ehtinyt hellittää.

Miksi tämä on tärkeääTapauksen ikä ei ole pelkästään käytännöllinen valintaperuste – se on myös eettinen. Kun tapauksen omaisten suru on jo ehtinyt asettua ja julkinen tieto on vakiintunutta, podcastin tekijällä on paremmat edellytykset käsitellä aihetta ilman, että sisältö aiheuttaa lisävahinkoa. Tämä erottaa laadullisesti Jäljillän monista muista true crime -sarjoista.

Suomalaiset tapaukset: erityinen eettinen harkinta

Ylen vuoden 2019 haastattelussa Laaksonen kertoi pohtivansa etiikkaa erityisesti silloin, kun käsittelee kotimaisia rikostapauksia. Suomi on pieni maa, ja hän on sanonut, ettei tunne hyväksi lähteä tekemään tuoreesta kotimaisesta tapauksesta jaksoa, jonka omaiset saattaisivat kuulla tuoreeltaan. Kotimaisissa tapauksissa on lisäksi käytössä erityinen nimikäytäntö: rikoksista tuomittujen koko nimiä ei julkaista silloin, kun tapaus koskee tekohetkellä nuoria henkilöitä tai kun nimien julkaisu saattaisi johtaa uhrien tunnistamiseen.

Jäljillä-podcastin tekijän tarkistusprosessi: miten faktat varmistetaan

Jäljillä-podcastin tekijä Tilda Laaksonen on kuvannut tekoprosessiaan yksityiskohtaisemmin muutamissa lehtihaastatteluissa. Turun Sanomien artikkelin mukaan jokainen jakso vaatii noin 10–20 sivun käsikirjoituksen. Käsikirjoituksen koostaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että taustamateriaalit on luettava, ristiintarkistettava ja muokattava julkaistavaan muotoon – pelkkä tietojen kopioiminen lähteestä toiseen ei riitä.

Turun Sanomien mukaan yhden jakson kokoamiseen ja kirjoittamiseen kuluu noin kuusi tuntia päivässä kolmen päivän ajan. Tämä on merkittävä aikapanostus yhdelle henkilölle, joka vastaa yksin kaikesta tuotantoon liittyvästä – lähteiden etsimisestä, käsikirjoituksesta, äänityksestä ja julkaisusta.

»Kävin nimenomaan vanhempia juttuja läpi, ja saatoin lukea kymmeniä sivuja pitkiä keskusteluja. Jos kyseessä on todella tuore tapaus, kaikki tiedot ovat vielä kovin hataria.» – Tilda Laaksonen, Seiska 2021

Lähteet, joita Laaksonen käyttää

Laaksonen on kertonut nojautuvansa useisiin erityyppisiin lähteisiin. Verkkokeskustelupalstat voivat toimia alkukartoituksessa, mutta varsinainen sisältö rakentuu luotettavampien dokumenttien varaan. Kirjatuotannossaan – joka on erillinen kokonaisuus podcastista – hän on Otavan mukaan käyttänyt myös rikosten tekijöiden, uhrien omaisten ja tutkijoiden haastatteluja sekä hyödyntänyt heidän kommenttejaan tekstissä. Tämä viittaa siihen, että primäärilähteet ovat prosessissa keskeisiä silloin, kun niitä on saatavilla.

Julkisesti dokumentoitua, systemaattista faktantarkistusprosessia – esimerkiksi erillistä metodidokumenttia tai ulkopuolista tarkistajaa – ei ole tiedossa. Laaksosen kuvaama prosessi on yksilön vastuulla oleva kokonaisuus, jossa painoarvo on lähdeaineiston laajuudessa ja tapauksen dokumentaatiorikkauden varmistamisessa ennen työn aloittamista.

Podcast vs. kirjat: erilaiset tapaukset, sama tarkkuus

Laaksosen tuotanto jakautuu kahteen erilliseen kanavaan: podcastiin ja kirjasarjaan. Otavan sivuston mukaan kirjat sisältävät tapauksia, joita ei ole käsitelty podcastissa. Tämä tarkoittaa, että kyseessä ei ole saman materiaalin julkaiseminen eri muodossa vaan kaksi rinnakkaista tapausvarantoa, joilla on oma sisäinen logiikkansa.

Kirjasarjan neljäs osa, Jäljillä 4 – Karmivia tositarinoita rikosten maailmasta, ilmestyi vuonna 2026. Laaksosen omien sanojen mukaan hän on valinnut kirjoihin sekä laajasti tunnettuja että vuosien saatossa unohduksiin vaipuneita tapauksia. Valintaperiaate pysyy samana kuin podcastissa: tapausten on oltava dokumentoitavissa ja lähteistettävissä.

Hyvä tietääPodcast ja kirjat eivät ole päällekkäisiä: Laaksonen on tietoisesti pitänyt kaksi kanavaa erillään ja valinnut kirjoihin tapauksia, joita ei ole podcastissa käsitelty. Tämä kertoo selkeästä sisältöstrategiasta, jossa kummallakin formaatilla on oma roolinsa.

Etiikka tapausvalinnassa: uhrit ja omaiset ensin

Rikostapausten käsittelyyn liittyy aina eettinen ulottuvuus, jota Laaksonen on pohtinut julkisesti. Ylen vuoden 2024 haastattelussa hän otti kantaa myös siihen kritiikkiin, jonka mukaan rikostarinoilla itsensä elättäminen tulkitaan raakuuden perusteella tehdyksi aiheen valinnaksi. Laaksonen on korostanut, että aihevalinta ei perustu väkivallan spektaakkelisuuteen vaan tapauksen taustalla olevaan arvoituksellisuuteen, dokumentaation rikkauteen ja mahdollisuuteen kertoa tarina kunnioittavasti.

Suomalaisissa tapauksissa eettinen harkinta on erityisen tarkkaa. Pienessä maassa tunnistettavuuden riski on aina olemassa, ja Laaksonen on valinnut pidättäytyä tuomittujen koko nimien julkaisemisesta silloin, kun tapaus koskee tekohetkellä nuoria henkilöitä tai kun nimien julkaisu voisi johtaa uhrien tunnistamiseen. Tämä on hänen omaksumiensa periaatteiden mukainen ratkaisu, ei lainsäädännöllinen pakko.

»Minusta ei tunnu hyvältä lähteä tekemään jostain tuoreesta tapauksesta, jonka omaiset saattaisivat kuulla tuoreeltaan.» – Tilda Laaksonen, Yle 2019

Jäljillä suomalaisessa true crime -kentässä: vertaileva näkökulma

Suomalainen rikospodcast-kenttä on kasvanut merkittävästi 2020-luvulla. Jäljillä erottuu siinä erityisesti yhden tekijän konsistentilla äänellä ja pitkäjänteisellä tapausvalinnalla. Vertailun vuoksi: Jäljillä vs. Tuomio podcast -analyysissämme tarkastelemme kummankin sarjan faktantarkistuksen avoimuutta kolmen kriteerin kautta: lähteiden avoimuus, alkuperäisasiakirjojen käyttö ja oikaisukäytäntö.

Kansainvälisessä kontekstissa Laaksosen lähestymistapa on lähempänä angloamerikkalaisia narratiivisia rikospodcasteja kuin skandinaavista tutkivaa journalismia. Hän ei esimerkiksi haastattele poliisia tai syyttäjää jaksoa varten, vaan rakentaa kokonaisuuden olemassa olevan dokumentaation pohjalta. Tämä on sekä vahvuus että rajoite: lähdeaineiston laajuus määrittää sen, kuinka syvälliseksi käsittely voi muodostua.

Tapausvalinnan käytännön prosessi vaihe vaiheelta

Vaikka Laaksonen ei ole julkaissut kirjallista metodidokumenttia, hänen haastatteluistaan voidaan koostaa kuvaus siitä, miten tapausvalinta ja tarkistus käytännössä etenevät:

Tapausehdokas löytyy – usein verkkokeskusteluista, kirjallisuudesta tai muiden maiden mediaseurannasta.
Dokumentaation riittävyys arvioidaan: onko saatavilla tarpeeksi lähteitä johdonmukaista kokonaisuutta varten?
Tapauksen ikä ja omaisten tilanne harkitaan: onko tapaus riittävän vanha, jotta käsittely on eettisesti perusteltavissa?
Käsikirjoitusvaihe: Laaksonen lukee taustamateriaalin – myös kymmeniä sivuja pitkiä verkkokeskusteluja – ja ristiintarkistaa tiedot.
Käsikirjoitus kirjoitetaan (10–20 sivua) noin kolmen päivän intensiivisessä työskentelyssä.
Suomalaisissa tapauksissa arvioidaan erityisesti tunnistamisriski ja päätetään nimikäytännöstä.

Prosessi on yksilökeskeinen: Laaksonen vastaa kaikista vaiheista itse. Tämä on yleinen rakenne kotimaisessa rikospodcast-kentässä – myös muut suomalaiset tekijät työskentelevät usein pienissä tiimeissä tai yksin, kuten sivustomme artikkeli aihevalinnasta suomalaisessa true crime -podcastissa käy läpi.

Nainen työskentelee rikospodcastin käsikirjoituksen parissa kirjoituspöydällä

Mitä Jäljillä-podcastin tekijän prosessi kertoo laadusta

Laaksosen kuvaama prosessi ei täytä journalistisen faktantarkistuksen tiukimpia kriteerejä – hän ei käytä ulkopuolista tarkastajaa eikä ole julkistanut systemaattista metodidokumenttia. Silti hänen lähestymistapansa edustaa laadun yläpäätä kotimaisessa rikospodcast-kentässä, koska tapausvalinta perustuu dokumentaation riittävyyteen eikä sensaatiohakuisuuteen, käsikirjoitusprosessi on huolellinen ja aikaa vievä, eettinen harkinta on näkyvä osa tapausvalintaa, ja nimikäytännöt suomalaisten tapausten kohdalla osoittavat harkittua vastuullisuutta.

Suomalaisen rikospodcastin lähdekritiikistä kiinnostuneet voivat syventyä aiheeseen lukemalla myös artikkelimme suomalaisen true crime -podcastin lähdekritiikin periaatteista vuonna 2026.

Usein kysytyt kysymykset

Miten Tilda Laaksonen valitsee Jäljillä-jaksojen aiheet?

Laaksonen valitsee tapaukset kolmen pääkriteerin perusteella: dokumentaation riittävyys, lähteistettävyys ja sisällöllinen laajuus noin 45 minuutin jaksolle. Etusijalla ovat vanhemmat tapaukset, koska tuoreisiin liittyy puutteellisia tietoja ja omaisten herkkyys on suurempi. Aiheideat löytyvät usein verkkokeskusteluista, kirjallisuudesta ja kansainvälisestä mediaseurannasta.

Miksi Jäljillä käsittelee enimmäkseen ulkomaisia tapauksia?

Alun perin podcast oli suunniteltu käsittelemään vain ulkomaisia tapauksia. Ulkomaisten tapausten ympärille on kertynyt laajempi ja helpommin saatavilla oleva dokumentaatiovaranto kuin monissa kotimaisissa tapauksissa. Suomalaisiin tapauksiin liittyy myös erityinen tunnistettavuuden riski pienen maan piirissä, mikä tekee niiden eettisestä käsittelystä vaativampaa.

Kuinka kauan yhden Jäljillä-jakson tekeminen kestää?

Turun Sanomien haastattelun perusteella yhden jakson koostamiseen ja kirjoittamiseen kuluu noin kuusi tuntia päivässä kolmen päivän ajan. Käsikirjoitus on 10–20 sivua pitkä. Tähän ei lasketa äänittämistä ja jälkituotantoa, jotka lisäävät kokonaistyömäärää edelleen.

Poikkeaako kirjasarja podcastista tapausvalinnan suhteen?

Kyllä. Otavan mukaan kirjat sisältävät tapauksia, joita ei ole käsitelty podcastissa. Kyseessä on siis kaksi erillistä tapausvarantoa, ei saman materiaalin uudelleenjulkaiseminen. Kirjamuoto mahdollistaa myös laajemman lähdemateriaalin hyödyntämisen, kuten tekijöiden, omaisten ja tutkijoiden haastattelujen sisällyttämisen tekstiin.

Käyttääkö Laaksonen ulkopuolista faktantarkistajaa?

Julkisesti dokumentoitua, systemaattista ulkopuolista faktantarkistusprosessia ei ole tiedossa. Laaksonen on kuvannut tarkistuksen omaksi työvaiheekseen, jossa hän ristiintarkistaa lähteistä löytämänsä tiedot ennen käsikirjoituksen kirjoittamista. Erillistä metodidokumenttia ei ole julkaistu.

Miten suomalaisia rikostapauksia käsitellään nimien julkaisemisen suhteen?

Laaksonen ei julkaise rikoksista tuomittujen koko nimiä silloin, kun tapaus koskee tekohetkellä nuoria henkilöitä tai kun nimien julkaisu saattaisi johtaa uhrien tunnistamiseen. Tämä on hänen itse omaksumansa eettinen käytäntö, ei lainsäädännöllinen pakko, ja se kertoo harkitusta vastuullisuudesta uhrien näkökulmasta.

Yhteenveto

Jäljillä-podcastin tekijä Tilda Laaksonen on rakentanut tapausvalinta- ja tarkistusprosessinsa selkeiden periaatteiden varaan: dokumentaation riittävyys, tapauksen ikä, eettinen harkinta ja huolellinen käsikirjoittaminen. Prosessi on yksilön vastuulla, mutta se on johdonmukainen ja läpinäkyvä siinä määrin kuin Laaksonen on sitä itse kuvannut. Sarjan menestys – kymmeniä tuhansia kuulijoita jo alkuvaiheessa – kertoo siitä, että yleisö on tunnistanut tämän laadukkaan sisällönteon ja arvostanut sitä. Jos haluat syventyä suomalaiseen rikospodcast-kenttään laajemmin, löydät kattavan katsauksen artikkelimme suomalaisista rikospodcasteista 2026 parista.